perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kaikenkarvaiset kaverit





Olen jo kahden vuoden ajan harkinnut eläimen ottamista kotiin. Minulla oli muutamia vuosia sitten ihana kissa, joka valitettavasti menehtyi synnynnäiseen sydänvikaan. Jotenkin en ole raaskinut heittää mitään hänen tarvikkeitaan pois. Pohdin jatkuvasti eläimen hankkimista kotiin. Eniten haluaisin koiran tai kissan tai miksi ei molemmat.

Pohdin kovasti, että onko se moraalisesti oikein hankkia koira tähän pieneen kotiin ja vielä sinkkuna. En missään tapauksessa halua antaa koiran istua yksin pienessä yksiössä montaa tuntia sillä aikaa kun minä olen töissä. 

Te koiraa omistavat sinkut tai pienissä asunnoissa asuvat, miten olette järjestäneet kaiken? Haluan kuulla tarinoita, ideoita, kaiken.

4 kommenttia:

  1. Minulla oli koira yksiössä ja oikein hyvin se sujui. Ei se yksin ollessaan juuri muuta tee kuin nuku, joten siinä mielessä on mielestäni ihan sama onko neliöitä 30 vai 300. Ja ulkonahan ne riehumiset ja lenkkeilyt muutenkin hoidetaan, joten loppujen lopuksi asunnon koolla ei mielestäni ole juurikaan merkitystä. "Yksinhuoltajana" joutui tietysti välillä sumplimaan omia aikataulujua ja pyytämään koiranhoitajia hätiin ehkä useammin kuin parisuhteessa, mutta kun ei tämä ollut joka viikkoista (eikä edes kuukaisittaista), niin en kokenut sitä mitenkään elämääni rajoittavaksi tekijäksi tai koiran laiminlyönniksi. Nykyään siis elän parisuhteessa isommassa talossa, mutta enpä ole huomannut, että tämä seikka olisi vaikuttanut koiran elämänlaatuun millään tavalla entiseen verrattuna. :D
    Tulipas sepustus, mutta tsemppiä mahdollisen lemmikin hankintaan, suosittelen ehdottomasti! :)
    -Hanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirveästi kommentista.Olet ihan oikeassa, että aktiviteetit tapahtuvat kodin ulkopuolella, kodin koolla ei pitäisi olla väliä. :)

      Poista
  2. Asunnon koko ei ole mielestäni kovinkaan oleellista koiran kannalta. Koiran on kuitenkin tarkoitus purkaa energiaansa ulkona liikkumalla, sisällä tehdään rauhallisia juttuja eikä siihen erityisemmin tilaa tarvita. Oleellisempaa on, että valitsee itselleen sopivan rodun.
    Mulla on kaksi dalmatiankoiraa 49,5 neliön asunnossa ja kyllä me tähän sovitaan. :) Sisällä ei ole lupa riehua ja yksinollessa ne on opetettu rauhoittumaan, mutta ulkona saavat mun puolesta painaa niin paljon kuin sielu sietää. :)

    Sinkkuna olen siitä onnellisessa asemassa, että mulla on vanhemmat ja ystäviä, jotka voi tarvittaessa auttaa koirien hoidossa, esim. oikein kovan flunssan iskiessä tmv. Teen yötyötä ja koirat on tämän ajan yksin. Nukkuvat, kuten muutenkin yöllä. Koen tämän järjestelyn loistavana oman elämäni kannalta. :)

    Koira kuitenkin rajoittaa aika paljon. Itse en jätä koiria yksin enää työvuoron lisäksi eli ei siinä sitten paljon muuta työputken aikana tehdä kuin töitä ja koiralenkkiä. Muutenkin koirat on ykkösenä kun suunnittelen menojani eli niiden tarpeet otan aina ensimmäisenä huomioon. Itse olen kuitenkin tämän elämäntavan valinnut enkä kadu. :)

    Tässä yhden koirallisen sinkun ajatuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, aloin ihan tosissani pohtimaan postaustani. Minulla oli ehkä liian mustavalkoinen mielikuva koiran kasvattamisesta. Elämäntilanteet muuttuvat kuitenkin jatkuvasti. Tuskinpa elän pienessä yksiössä loppuelämäni.

      Poista